Luokkayhteiskunta

25maa08

Blogini lukija kehotti minua katsomaan Voimalan yli viikon takaa, 17.3. lähetetyn ohjelman, jossa keskusteltiin luokista. (Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenassa.)

Ohessa ajatuksia, joita saa vapaasti kommentoida. Kirjoittaja ei kuvittele ajatuksiensa edustavan ehdotonta totuutta, tai edes mitään loppuun asti hiottua muotoa.

Yhteiskunnissa on luokkia. Ne eivät ole välttämättä ollenkaan niitä teollistuvan maailman luokkia, joita vasemmisto on perinteisesti ajatellut. Ne eivät välttämättä ole kauhean selkeästi määriteltävissäkään, ja yksittäinen ihminen voi luonnollisesti kuulua useaan luokkaan elämänsä aikana, myös samanaikaisesti.

Yhteiskunnissa on hierarkioita ja useimmiten jokin dominoiva hierarkia. Minä en ole tietoinen yhdestäkään hierarkiattomasta järjestelmästä, joten voitte valaista minua jos sellaisia tiedätte.

Tämä ei kuitenkaan ole aivan sama asia kuin se, että yhteiskunnissa on luokkia. Kovin monet luokat vaikeuttavat selkeän hierarkian muodostamista. Luokkien ei lisäksi ole pakko olla aina alisteisessa järjestelmässä, vaikka niin usein onkin.

Ihmisellä on tarve määritellä itsensä ja paikkansa muiden joukossa. Tämä on jo itsessään luokkien luomista. Tiukan hierarkian kautta voi kuitenkin syntyä luokkajärjestelmä, joka ei jousta tarpeeksi. Yleensä se on perusteltu jollain yliluonnollisella jonka sääntöjä ihminen ei voi muuttaa.

Tämä ei yleensä ole kestävä tapa organisoida yhteiskuntaa, ja historiaa tutkittaessa ajatus joustamattomista luokista on joka tapauksessa aina utopistinen.

Ihmiset liikkuvat luokkien välillä, väistämättä. Sosiaalinen rakenne elää. Tiukka hierarkia voi kuitenkin tehdä siitä varsin vaativaa.

Luokka on minusta käsite, johon sisältyy ajatus suljetusta, määritellystä ympäristöstä. Tosin tämä lienee pitkälti vain kielellinen särö, kielen ja todellisuuden suhde on tosin tietysti olemassa, vaikkakin tällaisten termien osalta hieman monimutkaisena. On olemassa luokka, ja siihen kuulutaan tai ei kuuluta. Siitä voidaan siirtyä toiseen luokkaan, mutta tämä lisääntynyt sosiaalinen liikkuvuus, jota ei pidä sekoittaa tasa-arvoon, ei poista sitä että luokkia on.

Ylen ohjelmassa luokkia pidettiin aiheena, josta ei saisi perinteisesti puhua. Ongelma on minusta jälkijättöinen. Keskustellaan siitä, tulevatko ihmiset erilaisista sosioekonomisista taustoista siinä määrin, että heidän välitön kontekstinsa kulttuureineen edustaa luokkaa.

Puututtiin siihen, miten vaikeaa pullamössösukupolvelle (tämä ei ole minun tuomioni, vaan ohjelmassa käytetty termi) on kohdata luokkien todellisuus, kun virallisen tarinan mukaan Suomessa kaikki ovat onnellista keskiluokkaa, ja tasa-arvoisia.

Puhuttiin lamasta, ja sen vaikutuksista.

Minusta luokka-ajattelu on jossain määrin tehnyt paluun. Kaikista selkeimmin se näkyy siinä, että ahneudesta on tehty hyve, eikä kukaan oikein silmiään räpäytä sille todella pienelle kansanosalle, jonka tulot ja omaisuus ovat aivan naurettavan törkeän suuret keskivertokaveriin verrattuna.

Rikkautta, tuhlaamista, kuluttamista, rahan tunkemista todella turhiin asioihin, ihannoidaan. Sitä ei pelkästään ihannoida, vaan sitä myös näytetään. Rahalla kerskailusta on tullut kilpailua sen suhteen kuka saa työntää hanuriinsa kalleimman timantin. Sitä pidetään hyveenä, siinä määrin että ihmiset vihaisena kysyvät miksi rikkaita syyllistetään.

Tämä on melkoinen muutos asenneilmapiirissä. Se kärjistää eroja, ja ne erot ovat muutenkin kasvaneet reippaasti. Rikkauden ihailu kuuluu myös lamasta asti harjoitettuun politiikkaan. Ollaan siinä uskossa, että kun joku on aivan sikatörkeen rikas, siitä jotenkin hyötyvät kaikki. Jotenkin maagisesti se raha ja hyvinvointi sieltä vain tihkuu.

Kyllä varmaankin, mutta tarkoitushan on tosiaan vain tihkua. Jos se esimerkiksi valuisi tai suorastaan sataisi, sen merkitys katoaisi, ja rikkaus ei olisi niin…tavoiteltavaa. Tämän ikuisen tihkumisen ideana ei siis ole ollenkaan muuttaa mitään rahaan perustuvassa hierarkiassa.

(Lisäksi vain tietty osa tihkuu.)

Tämä ei ole mikään taloustieteellinen analyysi, vaan enemmän käsitteiden kautta asiaa lähestyvä. Ei ole yhdentekevää millä käsitteillä käsittelemme maailmaa. Käsitteillä on tausta-oletuksia. Syntyvätkö käsitteet todellisuudesta, vai tuottavatko käsitteet todellisuutta, siinäpä olisi pohdittavaa.

Voimalassakin aivan oikein puututtiin koulutukseen. Koulutus on edelleen se, joka mahdollistaa jos ei nyt tasa-arvoisen, niin ainakin tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Maksuton, universaali koulutus.

Filed under: Historia, Kulttuuri, Politiikka, Talous   |  3 Comments
Tags: Hyvinvointivaltio, Tasa-arvo, Yhteiskuntaluokat