Viimein kesäloma

14hei08

Melkoisen hektisen viikon jälkeen huomenna alkaa viimein kesäloma. Lennän Suomeen aamulennolla, ja matkan Joensuuhun junalla Helsingistä. Luvassa on mökkeilyä ja löhöilyä. Blogikirjoittelu voi jäädä vähemmälle, jos ei jotain ihmeellistä satu politiikan satumaailmassa – ja näitä ihmeellisyyksiähän eduskunta ja hallitus ovat kuluneen vuoden aikana tarjoilleet runsain mitoin, joten ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Viime viikko oli parlamentin täysistuntoviikko Strasbourgissa. Nämä viikot ovat aina pitkiä ja stressaavia, ja lisätöiksi viime viikon loppuun olimme vielä järjestäneet vierasryhmän. Ryhmä itsessään oli varsin mukava ja joviaali, ja järjestelytkin sujuivat nikottelematta.

Viime viikolla sahasin Belgian, Ranskan ja Saksan väliä kuitenkin tehokkaasti, matkustelut viikon aikana menivät jotakuinkin tähän tyyliin: Bryssel – Strasbourg – Frankfurt – Strasbourg – Riquewihr – Strasbourg – Edesheim – Frankfurt – Köln – Bryssel. Alsacen viinialueet ovat kauniita ja Riquewihrin kylä varsin sympaattinen. Paluumatkalle tuli ennakoimaton kierros Kölnin kautta junien ollessa lievässä kaaoksessa. Vaikka siis kaikki oli mukavaa, kaunista ja sujuvaa, päästyäni viimein lauantai-iltana puolenyön aikaan kotiin Brysseliin olo oli jokseenkin kuin veturin alle jääneellä.

Viikon uutiset Suomessa näyttävät rajoittuvan siihen, että joku Satu ei pärjännyt missikisoissa, joku toinen Satu meni naimisiin kepulaisen kangen kanssa, ja pääministerin uusin morsmaikku ei kuulemma ollut ongelma Nicolas Sarkozylle.

Politiikkaa seuraavat tietysti tietävät Sarkolla olevan ihan oikeita ongelmia – lähinnä sen suhteen että presidentin julkisuuskuva on muotoutunut kärsimättömän ja epäkohteliaan pikkumiehen törkeiden lipsautusten yhdistymisessä epäonnistumiseen yhtään minkään tekemisessä Ranskan sisäpolitiikassa. Sarko onkin päättäväisesti takertunut ulkopolitiikkaan ja EU-asioihin viedäkseen huomion pois näistä ikävistä asioista.

Tässä mielessä muuten Irlannin kansanäänestyksen ei-tulos Lissabonin sopimuksella vetäisi mattoa Sarkon alta ihan henkilökohtaisestikin, koska Ranskan puheenjohtajakauden piti olla Sarkon tirumfi uusine virkoineen ja politiikkoineen, jotka sopimus olisi tuonut. Ranskan piti esimerkiksi keskittyä unionin sotilaallisen ulottuvuuden kehittämiseen, jota ei nyt voidakaan tehdä.

Käväisin pari viikkoa sitten Irlannissa, Dublinissa ja Belfastissa, eikä siellä nyt mikään kauhea kriisi näyttänyt olevan päällä. Ei myöskään EU:ssa sellaista ole, vaikka sopimuksen voimaansaattamista ajavat poliitikot näin haluaisivatkin kansalaisia pelotella. 27:n jäsenmaan EU on itse asiassa useampien selvitysten mukaan toiminut varsin tehokkaasti nykyisillä pelisäännöillä tuottaen säädöstä ja direktiiviä kuin liukuhihnalta, ja Irlannin ei-tuloksen jälkeen suurin osa politiikoistakin on myöntänyt, ettei 27 jäsenen komissio ole ollut mikään hidaste millekään. Irlannin ei-tuloksen jälkeenkin unioni jatkaa lainsäädännön tekemistä ja muuta toimintaansa.

Kriisi on niillä, jotka olisivat halunneet päästä tekemään EU:n nimissä ja tasolla uusia asioita, joita EU ei voi nykyisten sääntöjen puitteissa tehdä kun ei ole toimivaltaa. EU:ssa on toki valtava demokratia- ja avoimuusvaje, jotka vaatisivat pikaista korjausta, mutta Lissabonin sopimus ei sitä minun ja monen muunkaan mielestä olisi tuonut.

EU-lomat alkavat myös tämän viikon jälkeen. Mitään suuria ei siis enää tapahdu ennen syksyä, jolloin sitten päästäänkin vääntämään oikein kunnolla. Luvassa on ilmasto- ja energiapaketin loppurutistus, terveyspalveludirektiivi ja useampia työmarkkinoita koskevia asioita. Hiukan on epäselvää mitä kaikkea tulee. Hauskasti sekin johtuu Irlannin tuloksesta. Ennen kansanäänestystä EU:n elimissä pistettiin jäihin kaikki sellaiset hankkeet, jotka olisivat voineet herättää kielteisyyttä kansalaisissa. Muun muassa mainittu terveyspalveludirektiivi. (Jossain aiemmin jo mainitsinkin siitä että parlamentin perussopimusvaliokunnan puheenjohtaja lähetti muihin valiokuntiin oikein kirjeenkin jossa neuvottiin olemaan käsittelemättä mitään arkaluonteisia asioita ennen kansanäänestystä – siitä on olemassa minullakin tallessa pdf-versio.) Nyt niitä olisikin sitten tulossa saavista kaataen. Mutta jos irlantilaiset aiotaan laittaa äänestämään uudelleen ensi keväänä – kuten muun muassa Sarko kovasti haluaisi – niin niitä olisi joidenkin mielestä pantattava edelleen.

Suomessa keskustelu näistä asioista on ihan kauhean hölmöä. Media ei pääosin joko osaa tai viitsi uutisoida EU-politiikkaa kovin asiantuntevasti, eikä yleensä ennen kuin asiat ovat jo tapahtuneet. Suurin oma ihmetykseni on se, miten on mahdollista ettei Suomessa oikeastaan mikään lehti ole ottanut asiakseen uutisoida ja/tai analysoida EY-tuomioistuimen eurooppalaisia työmarkkinoita järisyttäviä Viking-, Laval,- Rüffert- ja uusimpana komissio vastaan Luxemburg -tuomioita. Näistä olen kirjoittanut blogissa aiemminkin.

Uutisoinnin ohuus ja kapeus johtaa usein siihen, että asiat tulevat annettuina: nyt EU:ssa on päätetty näin. Sitten sitä voi joko pitää hyvänä tai huonona. Yhdeksänkymmentäluvun puolenvälin jäsenyyskeskustelujen rintamalinjat pätevät näissä keskusteluissa yhä – jos pidät hyvänä, olet EU:n puolella, jos huonona, olet EU:ta vastaan.

Tämä ei ole todellista, sisällökästä keskustelua. Paljon oleellisempaa olisi miettiä mitä EU:lta haluamme ja ovatko päätökset ja politiikat hyväksyttäviä, irrallaan siitä kysymyksestä haluammeko olla EU:n jäseniä vai emme. Olemme jäseniä, eikä se ole lähitulevaisuudessa muuttumassa. Näin ollen EU:n harjoittamaa politiikkaa tulisi voida kritisoida, analysoida ja sille esittää vaihtoehtoja ilman, että tämä lähestymistapa lokeroidaan EU:n vastustamiseksi.

Filed under: EU, Media, Politiikka, Yleistä höpinää   |  2 Comments
Tags: Europarlamentti, Irlanti, Kansanäänestys, Lissabonin sopimus, EY:n tuomioistuin