Helsingin Sanomat tiesi jo eilen illalla kertoa kansalle, että luvaton verkkolataaminen on yleisin nuorten rikos. Kuulemma Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Optula on asiaa tutkinut. Kuulemma samainen Optula on tutkinut nuorisorikollisuutta jo viitenä aiempanakin vuonna, mutta vasta nyt mukana oli kysymyksiä “netti-imuroinnista”.
En ollut aiemmin kuullut moisesta Optulasta, mutta googlaamalla selvisi, että se on jonkinlainen oikeusministeriön alla toimiva laitos. On paljon mahdollista, että olen nähnyt nimen aiemminkin, mutta että se on kadonnut aktiivisesta muististani. Helsingin Sanomatkin näyttää pitävän nyt tämänvuotista tutkimusta erityisesti uutisoinnin arvoisena.
Toden totta, Hesarin jutussa ei pohdita sitä, että yhdeksäsluokkalaisista 23% kertoo ajaneensa autoa ajokortitta. Eikä siinä pohdita sitä, että 15% kertoo ajaneensa moottoriajoneuvolla humalassa. Myöskään se ei ole ollut uutisseksikästä, että 21% tunnustaa kiusaavansa koulussa. Se, mikä todella huolettaa on että 69% tunnustaa harrastaneensa luvatonta verkkolataamista viimeisen vuoden aikana.
Koska tämä on tietysti aivan kamalaa, on pyydetty tutkijaa pohtimaan tulosta tarkemmin. Optulan Venla Salmi keksaiseekin heti jopa useamman syyn:
“Se on helppoa, eikä sitä varmaan koeta samanlaiseksi varastamiseksi kuin kaupasta tavaran viemistä. Lisäksi se on jo niin yleistä, että nuoret ajattelevat kaikkien muidenkin tekevän niin”, Salmi pohtii.
Tutkija Salmi: luvaton verkkolataus ei ole samanlaista varastamista kuin kaupasta tavaran vieminen. Yhdeksäsluokkalainen vaikuttaa ymmärtävän asian paljon selkeämmin kuin tutkija. Luvaton verkkolataus on tiedoston kopioimista omalle koneelle. Alkuperäinen tuote ei katoa sen valmistajalta/myyjältä mihinkään.
Tällainen omaan käyttöön kopiointi tuli ylipäänsä rikosoikeudellisen keskustelun alaisuuteen tekijänoikeuksia uudelleen rukanneen surullisenkuuluisan ja päättömän Lex Karpelan yhteydessä muutama vuosi sitten. Minkään tutkimuslaitoksen tai tutkijan – edes oikeusministeriön alla toimivan - tehtävä ei ole kritiikittömästi omaksua jonkin hyvin kyseenalaisen ja ristiriitoja herättävän lain sisältämää periaatetta ja sitten vakavalla naamalla moralisoida 14-15-vuotiaita sen kunnioittamatta jättämisestä.
Tekijänoikeusteollisuus ei ole tähän mennessä kyennyt vastaamaan oman alansa rakennemuutokseen muulla kuin voimallisella lobbauksella yksityisten käyttäjien – yksityisten ihmisten - järjettömän kontrolloimisen puolesta. On harmillista, että poliitikot ja tutkijat ovat menneet tähän viilaukseen mukaan.
Tästä ilmiöstä sattuva esimerkki on Hesarin artikkeli grande finale, jossa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen toiminnanjohtaja Antti Kotilainen ensin syyttää 14-15-vuotiaita täysin tietoisesta lain rikkomisesta ja sitten jatkaa:
“Emme halua, että 29 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista joutuu vastaamaan teoistaan tuomioistuimeen, vaikka joillekin heistä varmasti niin käy. Tärkeämpää olisi saada heidän vanhemmilleen viesti, mitä heidän lapsensa kotikoneella tekevät”, Kotilainen sanoo.
Tämä vaatisi Kotilaisen mukaan lainmuutoksen.
Nettioperaattorit eivät saa välittää tekijänoikeuksien valvojien yhteydenottoja niihin koteihin, joiden tietokoneilta on laittomasti ladattu ja levitetty suuria määriä tiedostoja.
Toiminnannjohtaja Kotilainen, minäkään en halua nähdä kolmasosaa yhdestä ikäluokasta hankaluuksissa typerän lain takia. Lain muuttamista todella tarvitaan. Mutta juuri tässä kohtaa toiminnanjohtaja iskee kirveensä kiveen kipinöiden. Nähkääs, jos kolmasosa jostain ikäryhmästä rikkoo sellaista lakia, jolla ihan vasta kriminalisoitiin toiminta joka aiemmin oli ihan laillista, niin olisiko aiheellista pohtia lain järkevyyttä?
Kiinnittäkääpä huomiota ihan jutun loppuun. Siinä vain todetaan ilman mitään kritiikkiä ongelman olevan se, että “nettioperaattorit eivät saa välittää tekijänoikeuksien valvojien yhteydenottoja niihin koteihin, joiden tietokoneilta on laittomasti ladattu ja levitetty suuria määriä tiedostoja“.
Nyt halutaan siis antaa nettioperaattoreille poliisin oikeuksia. Olisi siis nettioperaattoreiden oikeus rikkoa yksityisyyttä tekijänoikeuksien valvonnan varjolla, ja jopa välittää yhteystietoja tällä perusteella? Operaattorien olisi siis ilmeisesti myös alettava systemaattisesti tarkkailemaan asiakkaitaan?
Aikooko Teosto lähettää tulevaisuudessa Soneralta saamiensa yhteystietojen perusteella tuhansien käyttäjien kotiin jonkun “tiesittekö, että pikku-Sami imuroi musaa” -tyyppisen lapun?
Tähänkin mennessähän kun kyseessä on luvattoman tekijänoikeusmateriaalin levitys, asiaan on voitu aivan hyvin puuttua poliisin ja oikeusistuimen puolesta. “Tekijänoikeuksien valvojien” (eli erilaisten tekijänoikeusyhdistysten) mielestä siis poliisin ja oikeuslaitoksen voisi poistaa yhtälöstä?
Kuinka valtavan merkityksellisinä te oikein näitä tekijänoikeuksia pidätte? Haluaisin jostain saada luettelon niistä oikeuksista, joita tekijänoikeusrikkomusten takia pitäisi saada rikkoa.
Filed under: Kulttuuri, Media, Politiikka, Talous | 7 Comments
Tags: Demokratia, Kapitalismi, Piratismi, Sähköiset oikeudet, Tekijänoikeudet, Yksityisyyden suoja
-
Viimeisimmät kommentit
Kalevi on Lex Nokia menossa läpi Teme on Lex Nokia menossa läpi antti liikkanen on Kirjoittajasta uus´maalainen on Joululomaa kohti Gustav Matias Klings… on Stubb ja NATO Johanna Sumuvuori on Lex Nokia menossa läpi Kiero on Yhteisöllisyys ja Afganis… Anna Mikkola on Ehdokas Mikkola aarnojohannes on Ehdokas Mikkola ripi on Ehdokas Mikkola Videoblogi - Rinnakk… on Lex Nokia menossa läpi J on Lex Nokia menossa läpi Anna Mikkola on Ehdokas Mikkola uus´maalainen on Ehdokas Mikkola Sami Vartiainen on Lex Nokia menossa läpi
Tuotteen tekijällä on oikeus päättää asioistaan, ei sinulla. Lataamalla netistä musiikkia ja muuta laittomasti otat lain omiin käsiisi ja nostat itsesi lain yläpuolelle. Tämä on piratistien suurin ongelma. Jos teidän ei tarvitse noudattaa lakeja, miksi minunkaan? Voinko varastaa tämän tekstin ja väittää sitä omakseni ja julkaista lehdessä? Eihän siinä konkreettisesti mitään viedä, mutta varastamista se on silti.
Keiden meidän?
zachrishaaparinne:
Selvennykseksi, että en kuulu Piraattipuolueeseen. Olen kirjoittanut heidän blogiinsa yhden vieraskirjoituksen (he pyysivät tällaista jokaiselta puolueelta) ja olen kerran kommentoinut heidän sivuillaan julkaistua mielestäni hieman väärintulkittua uutista. Tämän keskustelun aikana – jossa muun muassa esitin näkemyksenäni sen, etten pidä anonymiteettiä virtuaalikeskusteluissa minään annettuna pyhänä – minua epäiltiin mm. Teosto ry:n palkkalistoilla olevaksi provokaattoriksi.
Tämä ei suuremmin herättänyt sympatioita juuri sillä hetkellä heidän asiaansa kohtaan. Samoin se, että vouhkaat ilmeisesti kirjoitustani varsinaisesti lukematta hyvin henkilökohtaisesti ja suoraan syyttämällä asioista joihin tietääkseni en ole syyllistynyt, ei hirveästi herätä sympatiaa ajamaasi asiaa kohtaan.
On kummallista miten paljon intohimoja voi tällainen asia herättää. Kun se herättää niitä niin paljon, että puolin jos toisin käydään henkilökohtaisiin hyökkäyksiin ja syyllistämisiin, on missattu kyllä jotain oleellista siitä miten politiikka toimii ja miten asiansa kannattaa esittää.
Jatkan tässä asiassa omaa ajattelua, jota olen tähänkin mennessä harrastanut.
Minusta se on sama kuuluuko järjestöön vai ei jos kuitenkin kannattaa piratismia.
Jos olen kerran tulkinnut sinua väärin, niin korjaa toki mitä mieltä sitten olet piratismista.
zachrishaaparinne:
Määrittele piratismi ensin.
Ja edelleen jos voisit lukea kirjoitukseni, niin siellä ei esim. väitetä etteikö luvaton verkkolataaminen olisi rikos. Itse asiassa taitaako se ollakaan rikos, se voi olla vain rike.
Toisekseen vertauksesi blogitekstini ottamisesta ei toimi, koska saat tietysti ihan vapaasti tallentaa kirjoitukseni koneellesi ja lukea sitä aina iltaisin halutessasi.
Sen sijaan sen väittäminen omaksesi olisi jo aivan eri asia, eikä lainkaan ole tekemisissä kirjoitukseni kanssa (jossa ei käsittääkseni puhuttu edes ladattujen tiedostojen jakamisesta saati nyt esittämästäsi plagioinnista).
Mikään laki ei ole pyhä tai muuttumaton. Päättömät ja hankalat lait eivät mukaviksi sillä muutu, että niitä noudattaa pelkästä kuuliaisuudesta. Lähtökohtaisesti yhteiskunnassa on tietysti hyvä vallita järjestys, mutta sen yleinen edellytys on sääntöjen tasapainotus eri intressiryhmien välillä. Tekijänoikeusteollisuuden etuja ajava lainsäädäntö (joka ei ole siis taiteen tekijöidenkään etujen mukaista kuin poikkeustapauksissa) ei ole esimerkki tällaisesta tasapainoisesta lainsäädännöstä, vaan voimakkaan lobbauksen seurauksena syntyneistä ja alan rakennemuutosta vastustavista säännöistä.
Aiemminhan tämä homma hoitui kasettimaksulla – radiosta pystyi sitten aivan vapaasti äänittämään kasetille ihan mitä biisejä tykkäsi. Tästä toiminnasta on nyt tullut laitonta, koska uusi teknologia on ensinnäkin mahdollistanut paitsi ennennäkemättömän laajuuden, myös paremman laadun. Tästä huolimatta esimerkiksi musiikkiteollisuus tarjoaa kohtuullisen vähän mahdollisuuksia ladata korkealaatuisia tiedostoja laillisesti – maksuakaan vastaan. Samaan aikaan verkko on mahdollistanut uusien, aloittelevien musiikintekijöiden pääsemisen esille ilman levy-yhtiöiden välikättä, mikä varmasti sekin ahdistaa tekijänoikeusteollisuutta. Asia on alkanut ilmeisesti ottaa päähän niin paljon, että tekijänoikeusteollisuus on nyt esittämässä EU-tasolla suoja-ajan pidentämistä 95 vuoteen.
Tekijänoikeuksia ei mielestäni voida nostaa niin tärkeiksi oikeuksiksi, että niiden perusteella on voitava rikkoa tuosta vain esimerkiksi yksityisyyden suojaa, tai että niiden perusteella voidaan Suomen lakiin kirjata kielto puhua jostain asiasta (kuten Lex Karpelaan päätyi muotoiluksi). Se, että niiden valvonta edellyttää näin kovia perusoikeuksien rikkomisia, mielestäni kertoo jo itsessään siitä miten epätasapainoinen nykyinen lainsäädäntö asiasta on. Siksi lainsäädäntö ja koko kenttä olisi hyvä miettiä uudelleen, ottamalla muutkin intressiryhmät – erityisesti kuluttajat – huomioon.
”Määrittele piratismi ensin.”
Materiaalin lataamista tekijänoikeuslain vastaisesti?
”Toisekseen vertauksesi blogitekstini ottamisesta ei toimi, koska saat tietysti ihan vapaasti tallentaa kirjoitukseni koneellesi ja lukea sitä aina iltaisin halutessasi.”
Mutta eihän sinulta häviä mitään konkreettisesti, niin mitä sitten menetät?
”Mikään laki ei ole pyhä tai muuttumaton. Päättömät ja hankalat lait eivät mukaviksi sillä muutu, että niitä noudattaa pelkästä kuuliaisuudesta. Lähtökohtaisesti yhteiskunnassa on tietysti hyvä vallita järjestys, mutta sen yleinen edellytys on sääntöjen tasapainotus eri intressiryhmien välillä. Tekijänoikeusteollisuuden etuja ajava lainsäädäntö (joka ei ole siis taiteen tekijöidenkään etujen mukaista kuin poikkeustapauksissa) ei ole esimerkki tällaisesta tasapainoisesta lainsäädännöstä, vaan voimakkaan lobbauksen seurauksena syntyneistä ja alan rakennemuutosta vastustavista säännöistä.”
Mikään laki ei ole pyhä tai muuttumaton, mutta on hyvä noudattaa lakia siihen saakka, kunnes se kumoutuu. Jos kaikki ottaisivat lain omiin käsiinsä, ei tässä maassa olisi minkäänlaista järjestystä. Mietinkin, että miksi piratismin kannattajilla olisi suurempi oikeus ottaa lain omiin käsiinsä kuin esim. minulla? Eri intressiryhmät pitää tietenkin huomioida, mutta joku roti tämänkin suhteen. Miten sinusta lainsäädäntöä pitäisi muuttaa?
”Tästä huolimatta esimerkiksi musiikkiteollisuus tarjoaa kohtuullisen vähän mahdollisuuksia ladata korkealaatuisia tiedostoja laillisesti – maksuakaan vastaan. Samaan aikaan verkko on mahdollistanut uusien, aloittelevien musiikintekijöiden pääsemisen esille ilman levy-yhtiöiden välikättä, mikä varmasti sekin ahdistaa tekijänoikeusteollisuutta. Asia on alkanut ilmeisesti ottaa päähän niin paljon, että tekijänoikeusteollisuus on nyt esittämässä EU-tasolla suoja-ajan pidentämistä 95 vuoteen.”
Käsittääkseni netistä voi ladata laillisesti maksua vastaan varsin laajan skaalan biisejä. Korjaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni muusikot voivat jakaa musiikkiaan laillisesti JOS tahtovat. Eli muusikot, jotka tahtovat internetin ja ilmaisen lataamisen kautta julkisuuteen voivat vapaasti toimia niin.
“Mutta eihän sinulta häviä mitään konkreettisesti, niin mitä sitten menetät?”
Hyvä kysymys.
“Mietinkin, että miksi piratismin kannattajilla olisi suurempi oikeus ottaa lain omiin käsiinsä kuin esim. minulla? ”
En näe miksi heillä olisi, tai miksi luulet heillä olevan. Muutoin nuo kysymyksesi sinun olisi hyvä esittää esimerkiksi Piraattipuolueelle, eikä minulle.
“Käsittääkseni netistä voi ladata laillisesti maksua vastaan varsin laajan skaalan biisejä. Korjaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni muusikot voivat jakaa musiikkiaan laillisesti JOS tahtovat. Eli muusikot, jotka tahtovat internetin ja ilmaisen lataamisen kautta julkisuuteen voivat vapaasti toimia niin.”
Tämä ei pidä paikkaansa. Se riippuu artistisn asemasta levy-yhtiön kanssa. Monella artistilla/yhtyeellä ei sopimuksen mukaan ole oikeutta levittää tai markkinoida tuotoksiaan niin kuin he haluavat tai missä he haluavat tai milloin he haluavat. Tehty levy on usein levy-yhtiön omaisuutta. Monet vakavaraisemmat ja jo kuuluisuuteen nousseet artistit/yhtyeethän ovat jättäneet suuret levy-yhtiöt ja perustaneet omansa, koska heillä on siihen varaa. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Radiohead-yhtye, joka julkaisi uusimman levynsä netissä ja josta kuluttaja sai maksaa omatuntonsa mukaan. Kun levy-yhtiö oli poistettu välikädestä, levyn tuotot olivat kuulemma tällä metodilla suuremmat kuin minkään aiemman, levy-yhtiön markkinoiman ja levittämän, tuotteen tuotot yhtyeelle.
Laissa olisi mielestäni hyvä pohtia uudelleen epäkaupallisen omaan käyttöön lataamisen asemaa. En pidä sen laittomuutta kauhean tarkoituksenmukaisena, varsinkaan jos sen valvonta edellyttää perusoikeuksien rikkomista rankalla kädellä.